Elämä on antanut paljon; kaksi ihanaa lasta, hyvän miehen. Yli kymmenen kokemusrikasta vuotta uraputkessa, hienoilla titteleillä ja suurilla vastuilla. Unelman omasta yrityksestä, joka kasvoi vauhdilla ja työllisti monta ihmistä. Ihania, välittäviä ystäviä. Kauniin talon metsän reunassa. Vakavasta sairaudesta selviämisen. Kädentaitoja, luovuutta ja visuaalista silmää. Kiinnostuksen elämään ja sen eri tasoihin. Henkisen kasvun halun.

Se on myös osannut ottaa osansa ja siihen on mahtunut paljon haasteita; pitkiä työpäiviä, paljon stressiä ja jatkuvaa kiirettä. Kireitä hermoja ja stressistä johtuvaa tiuskintaa kotona lapsille, noille elämäni valoille. Turhia riitoja miehen kanssa. Lama ja tästä johtuva yrityksen lopettaminen ja  unelmani hautaaminen, ja jäljelle jääneet velkataakat.  Vakava sairastuminen, kuoleman pelko ja elämän pysähtyminen. YT:neuvottelut ja työpaikan menetys kaksi kertaa vuoden aikana, kahdessa eri firmassa.
Iso osa asioista on tapahtunut kuluneen kahden vuoden aikana. Olisiko nyt aika pysähtyä? Ihan kuin joku yrittäisi nyt pysäyttää ja kertoa jotain?! ”Pysähdy nyt nainen ennen kuin on liian myöhäistä! Selvitä mitä elämältä haluat ja mikä on tärkeää. Elämä on tässä!”
Aion nyt pysähtyä. Selvittää mistä elämän onni koostuu. Lähdetkö mukaan matkalle?
 
 
"Kun unohdamme kiireen, alamme muistaa
asioita, jotka olemme kiireessämme unohtaneet."

-Paula Sainio